sunnuntai 22. tammikuuta 2017

31 sulkaa



Pääsky hautoo varpunen varjossaan. 
Alla kuuman auringon ja kattopellin. Aran opissa nousi siivilleen. 
Variksen kiivaan kanssa kapusi portaita loputtomiin. 
Kunnes korpin näki taivaalla liitävän, jäähyväiset  jätti. 
Nousi se siivilleen  ja kilpaa kirmasi yhdessä taas taivaan linnun.
  Laulua opiskeli johdolla rastaan mustan. 
Se lähti pois ja kyyhky  sen oppiinsa  otti, mut tarpeeksi  se kyyhkylle ollut, jolloin varpunen taas yksin jäi. 
Kotka ja haukka itsenäistymään  lähettivät. 
Pöllön hovissa se levähti. 
Kurki sille iästään vähän antoi. 
Varpunen kiitti ja lahjan kumppanilleen antoi ja kondoriksi sen mieli hetkeksi muuttui. 
Albatrossin siivin se kauas lensi. Varpusen pitkä matka taittua sai. 
Ibis sen mielen peitteli ja kuningaskalastaja pikkulinnun hyvästeli.

Ps. Siivet

30 varjoa ja heijastusta



Kettu kehrää kanille uniaan. Kertoo totuuksia, kunnes niistä unelmiisa lipsuu.
Sylissään kaipaamaansa pitää,  ystäväänsä ja ymmärtäjäänsä. 
Pois se pyristelee.
Vapaaksi, kylmään. 
Nälkää ja tuskaa  tuntemaan sydänyötä suutelemaan. 
Kermahännän ydin yksinäisyydestä täyttyy, silloin se murtaa tuon pienen hyppijän. Koloonsa kaksi oviseen vetäytyy.
Ruokaa se vain oli, kani pieni ystävä. 
Niin se on vain nähtävä, mut ei toista sen kaltaista, näin oli tehtävä. 
Tuumi helminauhan tekijä, taivaan valojen sytyttäjä.
Nyt repo ainoana huoliaan kantaa, kun kanille ei voinut vapautta antaa.
Kettu itseään kuvajaisesta etsii ja samankaltaisen tahtoo löytää, viekkahan vietteliän, kasvojen vaihtajan, arvoisensa valehtelian.




Kipu huokaa syvältä, tunne tyhjyyden.
Täyttää se punaturkkisen hiipiän. Kosketuksen tuntea halusi, jotta tuska ei kipua kaluaisia. 
Elon todeksi tietäisi, sen antaman painon kestäisi. 
Kyyneleet valuvat  alla sinitaivaan, kun ottaa vastaan ystävä ylellinen,  ainut ja  ainut kertainen. 
Antaa unohduksen hunnun teoille pahoille. 
Anteeksi pyyntöä ei pois työnnä, ei armosta annetusta oikeutta hae. 
Nyt sen kevyt jalkakin tietää, kun viimeisen kerran  kotinsa kiertää. Turkkiinsa se kunnonsa laskee, jolloin töpöhäntä sen takaisin syliinsä  hakee. 
Yhteen on taas sekoittunut heidän elämänsä hiekka. 
On nyt murtunut ajan miekka, kun erilainen sai toisenlaisen ystävän. 
Uuden hetken ainutlaatuisen , vähän epätäydellisen vajaavaisen.
 Tunteen turvallisen, luottavaisen. 
Muuta ei tarvinnut nyt tää kettu, jolla oli sydän kipeä. 
ei muuta, kuin painaa pään alle tän ystävän kaninkäpälän ja kuulla minä  sinusta välitän.



Ps. Ainutlaatuinen

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

torstai 5. tammikuuta 2017

12 väriä

Kun syksy vaihtuu kevääseen, kaikki herää taas eloon roudan keskeltä. Lähtee taas elämää etsimään.  Elämän virtaan minäkin  putoan,  tippuen töyräältä aaltoihin.  Ne kuljettavat minut pois. Minä takaisin uida koitan, mutt eivät voimat riitä, ei aurinko kelloa taaksepäin voi virittää. Muistot suljen mieleeni, ankkuriksi virtaan. Hukkuakkin voisin. mut miten tukehtua, kun vedessä hengittää voin. Voi minä näin, kuinka solmu köyden ankkurista lipesi. Minut vei vesi, pintaan nosti. Minut muistoiltani vohki.

Ps. Unohdin

11 sivupersoonaa


Ps.  Puolimieli

sunnuntai 1. tammikuuta 2017