Kun syksy vaihtuu kevääseen, kaikki herää taas eloon roudan keskeltä. Lähtee taas elämää etsimään. Elämän virtaan minäkin putoan, tippuen töyräältä aaltoihin. Ne kuljettavat minut pois. Minä takaisin uida koitan, mutt eivät voimat riitä, ei aurinko kelloa taaksepäin voi virittää. Muistot suljen mieleeni, ankkuriksi virtaan. Hukkuakkin voisin. mut miten tukehtua, kun vedessä hengittää voin. Voi minä näin, kuinka solmu köyden ankkurista lipesi. Minut vei vesi, pintaan nosti. Minut muistoiltani vohki.
Ps. Unohdin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti